Runotantti

Sinä lohdutat minua tänä aikana,  joka istuu kuin kengät väärissä jaloissa. Kun tuntematon pyörre  kolisuttaa ovenkahvaa, en pelkää, sillä nojaat sääreeni. Myrsky etsii kalenterista virtaukselle uuden nimen. Ajelehdin, mutta olemme samalla lautalla. Heiluvan lampun valokeila luo vieraita varjoja meistä  ja muista, mutta me  tunnemme toisemme. Vaikka valomainosten hohde yrittää harhauttaa  ja baarimikko esittää ystävää, palaan aina luoksesi. Päivät uurtavat kasvojani kohtaamisilla ja kohtuuttomuuksilla, mutta illalla upotan kasvot niskaasi. Kanssasi mieleni lepää  eikä ajatukseni harhaile. Katsot minuun luottaen, tiedät että tulen aina kotiin. Olenpa poissa hetken  tai kauemmin, otat minut vastaan iloiten - häntä heiluen.

Kuolema kurkkii olkapään takaa, tarjoaa amerikkalaista parranajoa kutitellen veitsellä leuan alta ja hihittää hysteerisesti. Se sanoo: Katsos, ei tämä ole niin vakavaa! Jos et ehtinyt menestyä, niin seuraavan kerran sitten. Etkö muistanut aamulla sanoa, että rakastat? Älä huoli, he tulevat perässä ennemmin tai myöhemmin. Etkö ole vielä valmis, onko muistokirjoitus kesken? Se ilkkuu virnistellen ja pyöräyttää parturintuolia. Sanat hapertuvat lehtileikkeessä muistokivi sammaloituu,  kallat kuihtuvat vielä nopeammin. Mikset lähtisi nyt? Kun et vielä ole tehnyt kovin synkkiä virheitä. Se sanoo ja tarjoaa kättään. Hyvä on, ole vielä hetki. Mutta elä, veliseni. Virheet eivät tapa,  virheettömyys tympii minua. Täytä aikasi ilolla, se ei unohdu bussiin. Työhaalarit kuluvat, mutta päivä rannalla ei haalistu. En keskustele asiasta  seuraavan kerran. Älä suotta jätä lamppua ikkunalle, palaan kyllä.

Runotantti runoili jo teini-ikäisenä :) eikä yhtään haitannut,  että paikallisaviisi maksoi julkaistuista runoista pienen palkkion köyhälle nuorelle :D Ahne kiilto silmissään turkistakkinen rouva tonkii timanttisormuksia kultasepän liikkeessä. Ulkona pieni resuinen poika työntää likaiset Kasvonsa vasten lasia. Hän näkee kultakellon lasikuvusta heijastuvan taivaan ja pilvet. Samasta tunteesta turkisnainen olisi antanut kaikki korunsa. Jos olisi tiennyt ilosta. Julkaistu Kouvolan Sanomissa vuonna 1989.  Ja tuolloin runotantti oli vielä runotyttö ja näytti siltä,  miltä 80-luvun teinit tuppasi näyttämään 😁