Keskiviikko
Minun keskiviikkoni oli vihreä. Se kurvaili ohi vauhdikkaasti, omiaan puuhaillen. Se tuskin huomasi minua, vaikka teki työnikin. Iltapäivällä kävelin rinnallansa metsään, sieltä se sai värinsäkin. Se rupatteli hilpeästi niitä näitä ja riensi takaisin pöytänsä ääreen värittämään kalenterin ruutua siveltimellä. Illalla se nousi portaat ja huomasi päivän olevan pitkällä. Tehtäviä oli vielä listassa. Aavistin, että se aikoi delegoida. Rankasti. Kaikki siirtyisi minulle ja torstaille.