Runotantti

Olen loistava tulkitsija. Tulkitsen muiden tunteita,  ajatuksia ja sanoja voimallisesti ja eläytyen,  useimmiten aivan pieleen. 

Miksi toi ovi on aina auki? Tykkään, kun naapurit ja kulkukissat poikkeaa,  sanot ja otat seuraavan pellin pullaa uunista ulos.  Et koskaan polta niitä,  ne ovat aina täydellisen pyöreitä,  kuohkeita ja sopivan ruskeita.  Luulen, että syy on siinä, että rakastat niin kovasti.  Sydämesi kyllyydestä, kaikin voimin, mutta hellyydellä. Rakastat kaikkea ja kaikkia,  koska sinun on tuhlattava rakkautesi,  mikä oli aiottu urholle, joka kaatui jo tulikasteessa.  Eikä tullut toista samanlaista. Siispä on rakastettava lapsia, lastenlapsia,  kissoja, koiria ja pihan lintusia.  On rakastettava omenapuun kukkia,  kissankelloja ja karviaispensaita.  On rakastettava, vaikka lapsi rikkoo perintökorun. On rakastettava, vaikka varis syö marjat.  On rakastettava, vaikka sydän särkyisi joka päivä.  Sillä, mitenkäs muutenkaan? 

  Sinun vyölläsi on avaimet kaikkiin oviin.  En tunne ketään,  joka olisi käynyt kaikissa huoneissa.  Useimmille riittää huone tai pari.  Tai korkeintaan yksi käytävä.  Mutta se on käytävä ja nähtävä,  mitä jo etuovella mainostetaan.  En tunne ketään,  joka ei olisi käynyt siinä huoneessa.  Siellä on kiehkuraiset tapetit ja taivaan sininen katto,  jossa on poutapilviä.  Iltaisin tulee näkyviin tähtikuvioinen boordi.  Lankut jalkojen alla tuntuvat notkuvan,  kun häikäisevät kuvat ovat himmenneet yöhön,  eivätkä varasta huomiota.  Me olemme kaikki täällä vierailijoita,  yhtä kaikki turisteja,  vaikka olisimme käymässä sadatta kertaa.