Outo on hiljaisuuden ääni

Outo on hiljaisuuden ääni, joka käytävällä astelee. Se kulkee kohti ikkunaa ja käännähtää kannoillaan. Hiljaisuus pysähtyy kynnykselle ja kiertää seinät kaikki maalaukset tarkastaen, pölyisiä kehyksiä myötäillen. Jos hiljaisuus pitäisi ääntä, se olisi kevyttä hurinaa tai tuskin kuultavaa kuiskuttelua aamuyössä, kun et tiedä, ovatko aistisi hereillä vai eivät. Hiljaisuus ei pyydä mitään. Se tyytyy osaansa, vaikka kukonlaulu häätää sen jaloistaan, eikä se varmuudella tiedä milloin voi taas palata.