Runotantti

Rivini ovat rikki, Sanat hajoilevat pudotessaan. Kirjaimissa on reikiä, eivätkä ne pysty välittämään tunnetta,  jota tavoittelen. Miten voisikaan? Eihän Ajatukseni ole läsnä. On kuin yksi noidista olisi kirjonut sydämeni kiinni outoon kuvioon elämän gobeliiniin,  nurjalle puolelle.  Isäni sanoo, että rivien välissä on enemmän.  Sen on oltava totta,  sillä hän ei puhu paljonkaan.  Seuraan piipun kiehkuroita ja yritän ennustaa ajatuksiaan.  Ne haihtuvat katon rajaan ja pakenevat hatun alta porstuasta pihalle.  Yritän juosta perään,  mutta lainasaappaani ovat liian suuret,  kompastun ja kaadun.  Ja siinä se on!  Nurkassa nojallaan.  A-kirjain.  Kirjaimista ensimmäinen. Ja ymmärrän: On aloitettava alusta.