Runotantti

Virkailija kokeilee kynän terävyyttä sormeensa eikä katso minua silmiin. Tyhjenen kuin vuotava ilmapallo, kun elämääni punnitaan kirjoitusalustan päällä, jossa satojen elämä on rapissut paperina  rattaiden väliin. Sinne minä häviän. Kuudentoista jälkeen virkamiespuku asettuu komeroon. Ovi sylkäisee hahmon jonka huokaus hajoaa tuuleen: en pystynyt auttamaan. Itseäni. Enkä muita. Uusi kynä jäi työpöydälle odottamaan, eikä paperi lopu huomennakaan. Haikeus valtaa miehen, joka uskoi aamulla hyvyyteen.

Miljoona pientä pisaraa liukkaalla pinnalla toistaa meidät saman ikkunan valossa. On jo liian kuuma, mutta sinnittelen hetken, jotta tuntisin reitesi reittäni vasten. Tiedän mitä kysyt, kun nouset ylälauteelta mennäksesi uimaan. Vastaan aina samalla tavalla. Joskus tulen katsomaan, vaikka kuulenkin narahtelut, kun laskeudut raput ja solahdat veteen. Miksi minulle vesi on tumma pinta, joka kätkee alleen  salaisuuksia ja kuolemaa? Sinä olet järvessä kotonasi.

Koiran pitäisi laihtua, sanoo äiti ja antaa sille nakin pätkän. - Ja sinun pitäisi mennä parturiin ja töihin! - Hei äiti, ei mulla ole ollu tukkaa moneen vuoteen. - Entäs sitten, tekisit edes jotain! Poistun porstuaan,  missä kosteus on  käpertynyt isän reinoihin. Ulkona on usvaa ja vasta kynnetyn pellon tuoksu. Minä en kuulu tänne,  mutta aina lieka kiristyy ja nykäisee minut takaisin. Milloin se on rytmihäiriö, paniikkikohtaus tai suku-kriisi. Päivässä se menee ohi. Sen kestää, kun juo tarpeeksi kahvia. Huomenna voi taas nousta maitolaiturin viereltä linjuriin.

Yksisilmäinen huutaa iiris kirjaimia singoten, oranssi otsatupsu väpättää vihasta. Pelkään kirjainten sakaroiden osuvan, viiltävän haavoja kirvelevään sydämeen. Eihän tämä ole edes riita. Jos toinen vaan hokee: anteeksi, anteeksi. Mutta kullekin ansionsa mukaan. Lakaisen kirjaimet lattialta muovijätteiden sekaan ja vien kierrätykseen.

Kevyesti kuin sulka,  joka leijailee kohti maata välittämättä, mihin laskeutuu, anna huomisen tulla, sillä se tulee kuitenkin, jos on tullakseen. Opi se,  mille olet tänään avoin, muuten et opi ollenkaan. Sydän ei pakotettuna rakasta tai taivaan lintu laula. Anna eilisen mennä, se ei avaa enää oveaan. Päästä irti murheesta, katumuksesta ja katkeruudesta, jotta totuudelle on tilaa ja siivet voivat kasvaa.

Nämä sivut eivät ole samasta kirjasta. Ja silti ne ovat. Sillä minussa on monta kerrosta, joista yksi vielä kurottelee olemattomia, samalla kun toinen lyö sitä sormille, kehoittaen lopettamaan hourailun ja keskittymään tehtävään. Uusi sivu on aloitettava puhtain sydämin tai muuten se on pilalla. Huolimatta muista kauniista riveistä. Mikään ei korvaa rikosta, jos ensimmäinen lause on valheellinen tai omahyväinen. Tämän luokattomuuden,  erehtymisen ja lapsellisuuden voi parantaa vain anteeksi antaminen.

Katkaise sormeni, jotka eivät tiedä antaako apua vai ottaako sitä vastaan. Kiristä hihna kaulassani, joka ei osaa päättää lausuako typeryyksiä vai vaieta. Kamppaa minut, sillä jalkani eivät tiedä, kulkeako poispäin vai kiertääkö kehää. Sinun ympärilläsi.

Sinä olet, muttet sitä mitä luulet. Et ole peilikuvasi tai uusi ulsteri. Et ole pääjohtaja tai Elviksen kaukainen serkku. Olet määrittelemätön, sanat eivät riitä eikä mikään kuva näytä. Sinusta kumpuaa ajatus, joka johtuu teoksi, jonka kanssa olet yhtä. Yhä uudelleen. Oletko sovussa sen kanssa? Lepääkö viileä rauhan käsi otsallasi öisin?

Mitä on harmaa talous? Eikö kaikki talous ole harmaata? Siellä ei ole värejä, missä toisella on paljon ja toisella ei mitään. Missä raha kertoo, onko varaa olla hyvä tai tehdä oikein. Missä säkki on täynnä, mutta sydän tyhjä. Kuitenkin yhtä kitkerä voi olla köyhän ja rikkaan sydän, jos siellä ei asu anteliaisuus  ja rakkaus.

Juo kahvisi vasemmalla kädellä, sillä oikea on väsynyt. Vasen ei tiedä vääryydestä, mihin oikea on kyennyt. Vasen keskittyy tehtävään, kun oikea koristelee totuuden. Oikea käsi tekee helposti liikaa, ajattelematta. Vasen vaatii ajatuksen, koko keskittymisen. Vasenta kättä arvostetaan, vasta kun se on menetetty. Oikeaa kättä kiitellään ja sitä olalle taputellaan. Vaikka se voi olla väärässä, yhtä väärässä kuin vasen oikeassa.

Ovi, tai oikeastaan pelkät karmit seisovat kukkulalla punaisena, tuulta uhmaten. Harva uskaltaa astua sisään vain tullakseen ulos toiselta puolelta muuttuneena, lopullisesti. Kaikki,  mitä ennen ajattelit, on paljastunut harhaksi, ajatusrakennelmiksi, joita ylläpidetään mainoksilla, allekirjoituksilla ja kättelyillä. Sillä kaikki voisi olla toisin, jos niin sovitaan, tai jos ei olisi sovittu ollenkaan. Vain yksi pysyy ja sinä tunnet sen, jos uskallat katsoa. Kuunnella.