Runotantti

Rivini ovat rikki, Sanat hajoilevat pudotessaan. Kirjaimissa on reikiä, eivätkä ne pysty välittämään tunnetta,  jota tavoittelen. Miten voisikaan? Eihän Ajatukseni ole läsnä. On kuin yksi noidista olisi kirjonut sydämeni kiinni outoon kuvioon elämän gobeliiniin,  nurjalle puolelle.  Isäni sanoo, että rivien välissä on enemmän.  Sen on oltava totta,  sillä hän ei puhu paljonkaan.  Seuraan piipun kiehkuroita ja yritän ennustaa ajatuksiaan.  Ne haihtuvat katon rajaan ja pakenevat hatun alta porstuasta pihalle.  Yritän juosta perään,  mutta lainasaappaani ovat liian suuret,  kompastun ja kaadun.  Ja siinä se on!  Nurkassa nojallaan.  A-kirjain.  Kirjaimista ensimmäinen. Ja ymmärrän: On aloitettava alusta. 

Ympäröivä maailma, ihmiset, olennot ovat miljoona kysymystä,  joista opimme.  Jos emme olisi itsekkäitä  ja ahneita, voisimme yhdistää kykymme ja kurottaa pienuutemme yli kohti ikuisuutta. 

Minä en ole kevyt ja iloinen.  En ole koskaan ollut. Vaikka istuisin ilonpidon keskellä,  olen aina puolivarjossa.  Päivän kirkkain säde ei tavoita minua.  Kaihon kädet ovat kantaneet sydäntäni  alusta asti.  Elämänlankani on värähdellyt matalilla taajuuksilla ensi sekunneista,  kuin tietäen, ettei tämä tarina ole keveitä trillejä varten.  Vain yöperhot ymmärtävät minua kierrellessään hehkulamppua.  Valonlähdettä, jota ne halajavat,  mutteivät voi tavoittaa polttamatta siipiään.  En minä valita. Kerron, koska kysyit.  Minun tieni on tuttu murrettujen sävyjen metsäpolulla,  missä usva piilottaa elämästä yltiöpäisyyden.  Minun unelmani ovat ehkä pieniä,  mutta ne ovat totta. 

Hei katsokaa! Hähää! Tästä laatikosta ponnahtaa pää! Mä oon kujeileva jokeri, värikäs, pitääks sun pokeri? Mun vieteri joustaa aina, sulje kansi ja nappia paina. Yhtä korkealle ponnahdan vaan, sun yllätykselle nauran yhä uudestaan. Mut jos joskus lopussa teho vieterin on, pakkaan kampsut ja jätän tän laatikon. Ei kestä jokeri hidasta, vaisua elämää, vaan etsii jännitystä vaik viimeisellä kierteellään. Jos ei löydy uutta laatikkoa, jokeri onnekas kun on, nai marionettiperijän ja saa kartanon. Kartanossa on paljon kelloja tietenkin, hän pysäyttää yhden ja ottaa uuden vieterin.