Lahjapurnukka
Kerää tähän elämän pieniä iloja,
kuutamon kiloja,
iltataivaan kajoa,
kevätpäivän valoa,
tähtisadetta ja
sydämen paloa.
Laita purnuun pieneen
sydänsurun viereen
enkelin höyhen,
lapsen jalanjälki
ja aallon huokaus,
joka sen särki.
Pohjalle laita
papan flanellipaita,
sen pehmeys poskea vasten,
päälle naurua lasten.
Kirkas kyynel koloon,
pehmeään lohdulliseen oloon.
Sinne väliin mahtuu keväinen tuuli,
ensirakkauden pehmeä huuli.
Ilo on herkkää ja heleää,
hetkessä särkyvää.
Mut muistoissa säilyy nää aarteet,
vaikka heittelee elon kaarteet.
Kun itkee sielusi
ja tunnet olosi pieneksi,
ota purkki pöydältä eteesi
ja anna kiertää katseesi,
muistella ja maistella,
ilon hetkien polkua astella.
Ja kohta huomaat,
ei nää päivät harmaat
ole ainoa hetki täällä,
vaan sadepilvi pääsi päällä
meni jo itätuulen mukana.
Voi alkaa uusi hetki mukava.
kun vähävaraisena opiskelijana väkersin sukulaisille joululahjoja.
Askartelin sievän kansikankaan hillopurkkiin ja sisälle laitoin tämän runon.
Ei se kaikille olisi toiminut, mutta saaja, jota olin tehdessä ajatellut, ilahtui kovasti.
Ideaa ja runoakin saa käyttää, kun liittää mukaan kirjoittajan nimen :).
Kommentit
Lähetä kommentti