Kun luovuin tarpeestani olla oikeassa

Kun luovuin tarpeestani

olla aina oikeassa,

maailmani laveni ja syveni

ja sai lisää värejä. 

Sain kuulla tarinoita, 

joilta olin aiemmin sulkenut korvani. 

Löysin kohtaloita, 

joilta olin ummistanut silmäni. 

Ennen rajasin maailmani

suorin linjoin ja neliöin.

Halusin määritellä kaiken tarkasti,

tutuksi ja turvalliseksi. 

Sitten kohtasin sinut. 

Vedit minut pyörteeseen, 

joka pulputti yllätyksiä joka riville. 

Sydämeni ja maailman kirjani menivät sekaisin. 

Mutta kaikki oli myös oikein. 

Jokainen vääntynytkin palanen

putosi kohdalleen muuntuvassa kaleidoskoopissa, 

jota elämäksi kutsutaan. 

Nyttemmin ymmärrän;

olenkin osanen kaikkeudessa, 

en mittamies kaiken yläpuolella. 

Tässä virrassa elän ja rakastan — vahvemmin.