Kalsarit

Tämä lähti syntymään mukamas runona, mutta kieli oli jotenkin niin peruslauseita, 
että se on nyt mininovelli, kai?

Kalsarit

Oletko sinäkin sellainen? 

Joka laittaa rispaantuneet kalsarit vielä kerran kaappiin, kun ne tuli ne taas pesseeksi? 

Muttei muista roskiin laittaa, kun jalastaan ne riisuu?

Ja niin ne jatkavat elämäänsä arjen sankareina, jouston loppumista uhmaten. 
Hamaan häpeän tunteeseen asti, mikä seuraa uimahallin pukuhuoneessa, 
kun et muistanut, että taas ne harmaat pantterit kiipesivät aamulla päälle. 

Siinä ne nyt lököttävät, rohkeampia kuin minä. 
Uhmakkaina ja hävyttöminä näyttävät haarasaumasta luvatonta maastoa. 
Olen varma, että väistelevät katseet ja jokainen hihitys johtuvat kalsareistani. 
Päätän, että nyt tuli loppu. Tämä oli viimeinen kerta. 

Käännän selkäni ja kumarran ottamaan kenkäni kaapista. 
Tunnen avautuvan oven tuoman ilmavirran takalistonahassani 
ja tajuan vaurion olevan entistä laajempi. 
Sisään tulijan rykäisy ei voi olla enää sattumaa.

Lohdutan itseäni jälkeenpäin huoltoasemakahvilla ja -pullalla. 
Työkaverini pyytää ohimennen talkooavuksi ja suostun, 
sillä mikään ei häivytä häpeää paremmin, kuin uppoaminen fyysiseen ponnistelun. 

Illalla olen päivän ponnisteluista totaalisen uupunut. 
Jaksan juuri ja juuri käydä suihkussa 
ja nakkaan koko vaatekerran pyykkikoriin…