Julmuus
Miten vienosti piilotettua voikin julmuus olla!
Se voi koskettaa kevyesti kuin puuterihuisku
tai hihan hipaisu tungoksessa.
Siinä ei ole mitään henkilökohtaista.
Paitsi aivan kaikki.
Se on naamioitu jopa anteeksipyyntöön
tai huolenpitoon.
Se kietoutuu kaulaan kuin hienoin silkkihuivi,
mikä ensin tuntuu oudon miellyttävältä,
mutta hetken päästä se jo kuristaa.
Julmuus sipsuttaa yli ballerinan askelin,
mutta jättää jälkeensä haavoja ja arpia.
Pahinta julmuudessa ei ole se, mitä muut tekevät.
Kamalin on se raateleva sekunti,
kun ymmärryksen valaisee oivallus,
että olen ollut julma itsekin.
Kommentit
Lähetä kommentti