Runotantti

  Kirjeesi lepää pöydällä. Se on maannut pitsiliinalla jo viikon. Aavistelen sanoja, viittauksia ja vihjeitä ja vääjäämätöntä lopputulemaa. Olen aistinut uudenlaisen vireen välillämme. Jokin on muuttunut, kuin usva olisi laskeutunut kauniin laakson ylle. Arvaan, että haluat kertoa asioita minusta. Vaikka oikeasti voit kertoa vain omista ajatuksistasi ja tunteistasi. Haluanko lukea sanojasi? Mitä se muuttaisi? Sääennusteista huolimatta, sää on se, mikä se pihalla on. Olenko onnellisempi, jos en lue sanojasi? Siirrän kirjeen hyllyyn. katekismuksen ja Mitä Missä Milloin 1972 -kirjan väliin.

Kun luovuin tarpeestani olla aina oikeassa, maailmani laveni ja syveni ja sai lisää värejä.  Sain kuulla tarinoita,  joilta olin aiemmin sulkenut korvani.  Löysin kohtaloita,  joilta olin ummistanut silmäni.  Ennen rajasin maailmani suorin linjoin ja neliöin. Halusin määritellä kaiken tarkasti, tutuksi ja turvalliseksi.  Sitten kohtasin sinut.  Vedit minut pyörteeseen,  joka pulputti yllätyksiä joka riville.  Sydämeni ja maailman kirjani menivät sekaisin.  Mutta kaikki oli myös oikein.  Jokainen vääntynytkin palanen putosi kohdalleen muuntuvassa kaleidoskoopissa,  jota elämäksi kutsutaan.  Nyttemmin ymmärrän; olenkin osanen kaikkeudessa,  en mittamies kaiken yläpuolella.  Tässä virrassa elän ja rakastan — vahvemmin. 

  Nörö kyyröttää olkapäälläni,   pureskelee varpaankynsiään ja rapsuttelee itseään. Se suhisee korvaani: Et osaa, et pysty, et uskalla! Mitä itsestäsi oikein luulet?   Nöröllä on juonikas ilme ja suupielessä ilkeä virne. Se elää moittivista sanoista ja arvostelevista katseista. Välipalaksi käy asiantuntevat lausunnot, tuutulauluna on itsesäälinen huokaus.   Milloin sain seurakseni Nörön? Ehkä jo lapsena häpeänurkassa. Se kiipesi lattialistan raosta lahjetta pitkin kainalooni, käpertyi kerälle koiran unta torkkumaan, ja hetkeänsä valvomaan.   Nörö on elämäni kokemusasiantuntija, sieltä negatiivipinnalta. Se muistaa ja muistuttaa,  kaikesta mikä meni pieleen ja miten vaikeaa silloin olikaan, ei ehkä kannata yrittää uudestaan.   Jos Nörö olisi meteorologi, sen sääkartalla olisi aina vastatuulta ja epäilyksen pilviä. Myös myrskyn uhkaa ja matalapainetta, ellei sitten kaatosadetta.  Huominen tulee epävarmuuden usvassa.   Kaikki nämä vuodet  ...

Olkoon unessasi karhu, se tuo sinulle voimaa. Unesi johdattakoon kieloniitylle, nauti tuoksusta ja opi olemaan tallaamatta kukkia ja omia tunteitasi.  Poimulehdet kaatavat vesikristallit kielellesi,  se tuokoon sinulle terveyttä.  Asetu sammaleelle makaamaan.  Luota Äiti Maan kamaran,  se kantaa sinut ja tuudittaa uneen vapauttavaan.  Tulkoon uneesi pääskynen,  joka vie toiveesi korkeuksiin ja tuo luoksesi kesän vastauksena auringolta.  Usko ja luota, elämä kantaa. Kun heräät ja meinaat taas unohtaa,  etsi metsäsi ja astu vihreän helmaan parantumaan. 

Oi syys! Ihana, kuulas syksyinen iltapäivä. Omenien tuoksu ja  kellertyvien lehtien välistä siivilöityvä valo. Syvän sininen taivas ja kumpupilvien karavaani säestävät keveää mieltä ja ajelehtivia ajatuksia. Rastaat säksättävät pihlajissa ja täyttyvät marjoista. Yksi lehahtaa lentoon ja kaartaa ylitseni. Pläts! Täysosuma päähäni. Puoliksi sulaneet pihlajan marjat valuvat viipyillen poskilleni. Osasiko lintu tähdätä loistavasti vai oliko se vain hiton hyvää tuuria? Onko tänään luvassa muita osumia? Pitäisikö lotota?